Avainsana-arkisto: maailmanparannus

Välivaiheen teknologiaa

Miksi investoida välivaiheen teknologiaan? Siksi, että teknologia on aina ”välivaiheessa”, vastaa Matti, ja jatkaa: Vai luuletko tosiaan, että joku päivä kaikki on keksitty valmiiksi ja kaikki suunnittelijat voivat jäädä eläkkeelle?

Ydinvoimapäätöksestä voisi tietysti yrittää kaivella jotain myönteistä, kuten että halvan ydinsähkön luvatussa maassa voisi Revalle löytyä markkinarako. Heh.

(kuvassa 1990-luvun alkupuolen veikeä vimpain, joka mahdollisti puhelinvastaajaviestien kuuntelemisen pulssipuhelimella. Välivaiheen teknologiaa.)

Mainokset

Tissiä perkele!

You’re the one with the problem, why don’t YOU put a blanket over your head or go hide in the bathroom?

Jaan sloganin sataprosenttisesti. Koska talossa ei ole enää vauvanbody-ikäisiä, voisin hankkia mukin tai shopperin.

Ydinvoimaa

Olen varmaan masokisti, kun palaan lähes päivittäin vilkaisemaan netti-Pravdaa. Eilen silmiini pisti Vihreiden lausunto siitä ettei Suomeen tarvita lisäydinvoimaa, ja ”kadunmiesten” palaute, joka oli pääsääntöisesti pelkkää negaa. Voin jatkossa esittää myös vihertävää itsekritiikkiä, mutta eikö tässä nyt juuri ole perustelemassa uuden ydinvoimalan tarpeellisuutta sähköautojen vaatimalla lisäkulutuksella  ihan sama jengi, joka ei usko sähköautoihin, eikä edes ilmastomuutokseen?

Laskin kaksipiippuiseen asiaan plussat ja miinukset:

  • Ydinvoima ei aiheuta CO2 -päästöjä.
  • Riippumattomuus naapureista energiantuotannossa voisi olla kaukaa viisasta.

Ja sitten miinukset:

  • Ydinvoimaloiden rakentaminen on kallista ja monimutkaista. Lukemani mukaan Olkiluoto 3:n urakka kusee.
  • Kasvaako energiankulutus? Ihan oikeasti? Onko minua viilattu linssiin kun ostin uudet energiaa säästävät kodinkoneet?
  • Teollisuus vaatii halpaa energiaa, mutta saattaa siitä huolimatta saatuaan sen mitä pyysi pakata pillit pussiin ja lähteä jonnekin muualle jossa metsuri kaataa sademetsää punaisella puupennillä päivässä. Puupennit syntyvät paperiteollisuuden sivuprosessina, ja niitä maalaa punaiseksi lyijymaalilla joku lapsi pienellä jakkaralla tehtaan portin pielessä.
  • Ydinvoimalat ovat helppoja kohteita terroristeille. Kaikki keskitetty energiantuotanto on haavoittuvaa, kuten takavuosien sähkölämmitetyt pientalot ilman tulisijaa jossain Lapin sydänkorvessa.

Mitä Italian ydinvoimaan tulee, vastustan sitä muutamastakin syystä:

  • Nobelisti Carlo Rubbian sanoin: Ei ydinvoimaa kansakunnalle, joka ei pysty suoriutumaan edes tavallisesta yhdyskuntajätteestä.
  • Italian maaperä on suurelta osalta korkean seismisen riskin aluetta, ja maassa on harvoja paikkoja, joihin ydinvoimalan voisi rakentaa. Not In My BackYard.
  • Jos Olkiluoto 3:n urakka kusee, niin miten mahtaisikaan käydä Italiassa, jossa kokonainen johtava eliitti elää leveästi keskeneräisten työmaiden rakennustelineiden vuokralla?

Yhtään plussaa en keksi. Ostetaan jatkossakin ranskalaista ydinsähköä, se on turvallisempaa.

Childsharing

Lapset näyttävät viihtyvän laumassa strukturoimattoman puuhastelun, ts. leikin parissa, mutta olisi melko epäekologista että jokainen perhe hankkisi vain tätä tarkoitusta varten jalkapallojoukkueellisen kakaroita. Päinvastoin, La Stampan mukaan lapsista on tullut ylellisyys, johon perheillä ei ole varaa. Harmillista on se, että Tuppulassa lapset eivät juuri leiki kadulla, ja seurauksena siitä äidit on valjastettu kärräämään kersoja harrastuksesta toiseen. Tai sitten niitä täytyy pitää liikkuvan kuvan hypnotisoimana.

Olen ilokseni huomannut että omat lapsirakkaani kelpaavat lainaan, jopa siinä määrin että täytyy kalenterista tarkistaa onko vapaata. Olen tietysti auliisti tarjoutunut vastapalvelukseen, mutta jostain syystä näyttää siltä että tuppulalaiset äidit toivovat erityisesti minun kakaroitani omiin nurkkiinsa. En ymmärrä, mutten erityisesti vastustelekaan.

(La Stampan artikkeliin kommentoin vain, ettei minulle ole valjennut miten yksi lapsi maksaa perheelle 634€ kuussa, edes vaikka laskisin teatterikerhon ja koulun lounassetelien lisäksi viivan alle iltapäivien ja koulun lomien aikaisen tulonmenetyksen. Sain tosin tänä aamuna kaksi kassillista hyväkuntoisia lastenvaatteita Huhtipojan sponsorilta.)

Asumisperusteinen sosiaaliturva

Katsoin MOT:ista dokkarin Maahanmuuton hinta. Selväksi tuli, että Suomella on parhaimmat tuet, ja täältä linnake Euroopan etelärajalta voin kertoa että tulijoita riittää myös niihin maihin, joilla ei ole antaa kuin lämmintä kättä tai kättä pidempää. Niin kova on ihmisen hinku parempaan elämään. Selväksi tuli myös, että moni on huolissaan isien uurastuksen ja uhrausten hedelmien valuessa muille kuin kultapossukerhon kantajäsenille.

Suomen sosiaaliturva on asumisperusteista, eli lysti loppuu sillä siunaaman hetkellä kun maasta muuttaa pois, ellei sitten ole suomalaisen työnantajan komennuksella tai keksi taivaanmannan jatkamiseksi jotain vippaskonstia. Ei äitiyspakkauksia. Ei lapsilisää. Teoriassa päiväraha jatkuu kolmen kuukauden ajan toisessa EU-maassa työtä hakiessa, mutta käytännössä ulkomaan työkkärin tiskin takana voi olla vastassa joku kumileimasin, joka ei hyväksy työnhakijaksi henkilöä joka ei ole kirjoilla/jolla ei ole oleskelulupaa/joka tarvitsee oleskeluluvan siirtääkseen kirjansa, ja todistuksen kirjoillaolosta oleskelulupaa varten.

Suomen asukkaista on ulkomaiden kansalaisia 2,7%, ulkomailla syntyneitä 4,1%. Siis yläkanttiin pyöristettynä, tuosta isommasta luvusta väännettynä, se tekee 220 ooo henkeä. Osa heistä on työllistyneitä, itsensä työllistäneitä, koulussa, eläkkeellä, äitiyslomalla. Joku saattaa jopa syljeskellä kattoon kantasuomalaisten tai kebabia pyörittelevän veljensä verorahoilla.

Ulkomailla asuu noin 1,3 miljoonaa suomalaista. Osa heistä on siirtynyt uuteen asuinmaahansa pysyvästi muiden iloksi tai vaivaksi.

Jos riittävästi provosoidaan, voin raahata koko perheeni Suomeen. Syljeskellään sitten siellä yhdessä kattoon.

Väestösuunnittelun lyhyt oppimäärä

Maailman köyhyydestä ja kurjuudesta taannoiseen postaukseen taustoja lukiessani törmäsin sellaiseen laskelmaan, että kolme koulunpenkillä kulutettua vuotta vähentää yhdellä lapsella sitä jälkikasvun liutaa, jonka nainen hedelmällisessä iässä ehtii tuottaa. Tyttöjen koulutus kannattaa.

Yhdeksän vuotta peruskoulua = -3
Kolme vuotta lukiota= -1
Seitsemän vuotta perustutkintoon plus laskennalliset kaksi vuotta lisensiaatintyöhön = -3
Kaksi nahkakantista

Näillä laskelmilla voisin kymmeneen päästäkseni tehdä joko kolmannen lapsen tai väitöskirjan.

Väitöskirjani tutkimuskohteessa noin seitsemänkymmentä vuotta sitten keskimääräinen lapsiluku perhettä kohti oli seitsemän; näistä neljän saattoi odottaa elävän aikuiseksi asti. Euroopassa. Lapsiluku kääntyy laskuun vasta kun eloonjäämisen todennäköisyys kasvaa, ja vähenee entisestään kun lapsi siirtyy perheen kirjanpidossa palkattomasta työvoimasta kustannuseräksi, joka jopa ilmaista oppivelvollisuuskoulua käydessään on poissa sorvin äärestä.

Periytyvä kurjuus

Pravdan pääkirjoitus 26.1. 2010, Haiti ei saanut onnistumisen eväitä, on jäänyt vaivaamaan mieltäni. Mieltäni vaivaavat myös artikkeliarkistossa kadonneet kommentit, sillä silloin kun pääkirjoituksen alun perin luin, seurasi sitä noin kymmenen kommentin thread jossa haukuttiin jenkkejä, vedettiin herne nenään jenkkien haukkumisesta, esitettiin muutama pakollinen salaliittoteoria sekä ainakin yksi tatuvanhas-inspiroitunut vertailu Haitin ja Dominikaanisen Tasavallan väestöjen keskiarvopigmentin korreloimisesta BKT:hen. Ja että orjuudesta on kulunut jo kaksisataa vuotta, eikä sillä voi enää selittää maan kurjuutta. Menisivät töihin.

Vaikkei setäihmisten kanssa yleensä kannatakaan jäädä väittelemään, niin muistan hyvinkin jos en neljännesvuosisadan, niin ainakin parinkymmenen vuoden takaisen kinan itähelsinkiläisen suutarin kanssa. Hänen mielestään siitä, että niissä maissa joissa menee kurjasti, on jengillä keskimäärin enemmän pigmenttiä, voi hyvinkin vetää johtopäätöksiä. Suomalaiset taisivat olla sata, parisataa vuotta sitten todella tummia kun heitä kuoli katovuosina enemmän kuin mitä oltiin varattu kuoppia kirkkomaahan ennen routaa. Olisi kiintoisaa tietää miten Suomen olisi käynyt jos Ruotsi olisi Suomen sodassa perääntyessään polttanut kaiken infran, jos Venäjä olisi lakkauttanut Suomen autonomian heti eikä vasta vuonna 1905, jos Neuvostoliitto olisi heti maan itsenäistymisen jälkeen vaatinut valtavia korvauksia menetetyistä soista ja saloista, jos kaikki kouluoppi olisi eliittivähemmistön kielellä ja suuri osa väestä lukutaidotonta. Oikeastaan mikään vertaus ei riitä kuvaamaan sitä hajaannuksen tilaa, jossa useasta eri kansasta muodostunut väestön suuri enemmistö oli Haitin itsenäistyessä: sekalainen porukka ei ollut tuonut entisistä kotimaistaan edes reikäisiä kalsareita, tasan kaikki naiset oli raiskattu, tasan kaikki olivat kokeneet tai todistaneet silmitöntä väkivaltaa. Eliitin äpärät muodostivat uuden eliitin, ja pyrkivät samaan kuin entinen eliitti, eli teettämään työt lähes orjuudessa elävillä entisillä orjilla ja elämään itse tuotolla. Näinhän ovat tehneet myös monet (etelä)italialaiset pienviljelijät: heti kun rahkeet riittävät, imitoidaan maanomistaja-aatelia ja lähetetään pellolle neek…

Lähes neljännesvuosisata sitten ensimmäistä kertaa julkaistu artikkeli selvittää Haitin köyhyyden syitä tyhjentävästi. Mitään suurta harppausta kohti parempaa ei ole tapahtunut sen jälkeen, jengin määrä on vain kasvanut. Artikkelin julkaisuhetkellä syntynyt haitilainen on nyt 24-vuotias, elämänsä puolivälissä, eikä tällä vauhdilla ehdi nähdä muutosta. Demokratiaa on vaikea viljellä maassa jossa se ei ole alkuperäislaji. Saattaa olla liikaa vaatia lukutaidottomia valitsemaan itselleen hyvä hallinto, kun se näyttää olevan niin kovin vaikeaa jopa ns. sivistyneille länsimaille.

Kepan sivuilla esitetään liuta myyttejä köyhyydestä. Suosittelen.