Avainsana-arkisto: ruoka

Tapetaanhan hevosiakin

Italiassa ollaan puuhasteltu lakia, joka kieltäisi hevosten teurastamisen. Lakialoitteen takana on muutaman poliitikon järkytys siitä että jotkut voivat tappaa ja peräti syödä seuraeläimiä, joksi hevonenkin lasketaan. Toisena perusteena, alaviitteessä ja pitkälti seuraeläinpointin jälkeen, on teuraalle tuotavien koniparkojen arveluttava kohtelu, sillä vaikka lain tulisi taata ihmis-, pardon, eläinarvoinen kohtelu, niin sitä harvoin noudatetaan. Oho.

Seuraavaksi voitaisiin kieltää lihan syöminen, sillä onhan kamalaa kun eläimiä tapetaan. Tai sian syöminen, sillä tämä on epäpuhdas eläin. Tai metsästys, sillä eläimet ovat pörröisiä. Kukin vakaumuksensa mukaan.

Autot kieltäisin yksin tein, sillä niillä ajetaan kovaa eikä vallitsevia lakeja tässäkään asiassa yleisesti noudateta.

Mainokset

Arkitehdin pinaattilätyt

Homage to Kaj Franck & Bertel Gardberg

Kranttujen kakaroiden raati on kelpuuttanut ruokalistalleen pinaattiletut, joita he ovat oppineet syömään mummolassa. Koska Italiasta ei saa einespinaattilettuja, on paskamutsin täytynyt ottaa itseään niskasta ja paistaa ns. oikeita. Sen jälkeen einespinaattiletut eivät ole kelvanneet Suomessakaan. Onneksi pinaattilettuja on helppo valmistaa.

pinaattia (n. 150 g pakastettua tai pieni muovipussillinen tuoretta)
1/2 l maitoa
2 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä

Keitetyt ja valutetut pinaatit laitetaan tehosekottimeen maidon kanssa, sekoitetaan, lisätään muut ainekset. Koska italialainen pakastepinaatti ei ole hienonnettua, se soseutetaan tehosekoittimessa. Näin lettutaikinasta tulee tasaisen vihreä pirtelö. Paistetaan oliiviöljyssä valurautaisella lettupannulla, johon kaadan taikinan suoraan tehosekoittimen kannun kaatonokasta.

Pinaattilettujen kanssa tarjoillaan sitruunahilloa tai vaahterasiirappia. Krantut kakarat tykkäävät noista Bertel Gardbergin aterimista, joiden hinta näyttää huuto.netissä pyörivän siinä 18 erkkiä/haarukka tienoilla. Olen tyytyväinen että kersat ymmärtävät hyvän päälle.

Ekoteko

Toivottavasti kukaan ei tähän mennessäkään ole kuvitellut tekevänsä ekotekoa ostaessaan suomalaisia tomaatteja sydäntalvella.

Nyt kaikki kuorossa kommentoimaan kuinka luomuviljely tuhoaa planeetan. Siinähän saatetaan jopa ajaa pellolle paskaa.

Luomua Scorranosta

Asiasta on puhuttu vuositolkulla, että tehdäänkö vai eikö tehdä, pitääkö olla luomua, kuka järjestää, kuinka yksityiskohtaisia tilausten tulisi olla. Lopulta ostosrinki pyörähti käyntiin vaatimattomalla ohjelmalla: ainakin vihanneksia ja hedelmiä, annetaan tuottajan päättää kassin sisällöstä sillä meillehän on oikeastaan yksi lysti, joka tapauksessa viikon ruokalista laaditaan vasta sen jälkeen kun on kaupassa ensin karsittu ostoslistaluonnoksesta tuotteet jotka paikan päällä osoittautuvat nahistuneiksi, ei-ooksi, tolkuttoman kalliiksi tai huomisaamuna saapuviksi. Kerran viikossa kympillä kauden vihanneksia, ja seuraavan viikon tilauspäivänä risut ja ruusut viljelijälle: salaatti hyvää ja rapeaa, perunoita kaivattaisiin. Scorranolainen luomuporkkana maistui scorranolaiselle luomulle.