Afrosuomalainen

Katselin Teemalta Afro-Suomen historiaa. Kukkahattujen monikulttuurisuuspropagandaa, sanoo mokukriitikko. Jos nyt vaikka oletetaan, että sana afrosuomalainen on niiden perkuleen kukkahattujen keksimää. Ehkä minä olen keksinyt sen? Olen käyttänyt sitä varmasti jo viisitoista vuotta sitten, ja vaatekaappia penkoessani ihmettelen kuka on nussinut kukikkaan hattuni.

Minulle afrosuomalainen tarkoittaa henkilöä, joka on syntynyt tai kasvanut Suomessa, puhuu suomea äidinkielenään mutta on musta, ruskea, caffèlatte. Siis ei niinku oikean normisuomalaisen näköinen, vrt. Raisio vs HBL. Jos hän on kasvanut ruotsinkielisessä perheessä, hän on afrosuomenruotsalainen, ja jos hän on kasvanut ulkomailla mutta puhuu suomea äidinkielenään, hän on afroulkosuomalainen. Tai jotain sinnepäin. Tai mahdollisesti vain jenkki, britti, ranskalainen, nigerialainen jolla on toinen vanhemmista suomalainen. Identiteetti kuuluu ihmiselle itselleen, mutta – reilua tai ei – myös niille ulkopuolisille jotka sen määrittelevät. Itse jättäisin afrosuomalaisen määritteestä suosiolla pois ne henkilöt, joiden afrovanhemmalla ei ole pigmentin lisäksi muuta yhteyttä Afrikkaan, tai joiden afrikkalainen vanhempi on pohjoisafrikkalainen berberi, Etelä-Afrikan buuri… Joudumme selvittämään myös muiden kansakuntien aikaansaamia sotkuja: negrosta tuli black, afro-american, african-american, ja uusi sana joudutaan lanseeraamaan sitä mukaa kun joku kerkiää käyttämään vanhaa halventavasti. Ja kun ne jenkin penteleet ovat sotkeneet pakkaa vielä one-drop rule -käytännöillä, josta seurauksena uutistenlukija kertoo Amerikassa mustien osoittaneen mieltään, ja uutista seuraa video enemmän tai vähemmän kalvakkaiden pallinaamojen mielenosoituskulkueesta. Rosa Emilia Clay kelpasi amerikansuomalaiseen yhteisöön, mutta Rosan tytär salasi äitinsä juuret  ”käydäkseen valkoisesta”.  Ilmeisesti hänellä oli siihen syynsä. Ei voi sanoa, ettei värillä olisi väliä, niin kauan kun sillä on väliä. Ja sitten kun värillä ei enää ole väliä, voidaan siitä vitsailla ja käyttää sanaa neekeri yhtä huolettomasti kuin sanaa blondi.

Sanoja kannattaa miettiä. Minua tympivät kiertoilmaisut ”ulkomaalaistaustainen” (joku perusjuntti jonka isoisä oli skotti? Ruotsalainen? Laukkuryssän lemmenlapsi?) tai ”tummaihoinen” (Italiatar luulee sillä tarkoitettavan Huhtipojan morsmaikkua, jonka molemmat vanhemmat ovat italialaisia). Suomen tataarit olivat ulkomaalaistaustaisia ehkä sata vuotta sitten, ja romanit viisisataa. Kyllä se siitä.

Afro-Suomen historia YLEn Teemalla

2 responses to “Afrosuomalainen

  1. Tää on melkein ”Laukussa leipää ja piimää vaan…” -kamaa. 😀
    Minkätaustaisia ovat ne kaikki suomalaiset, joiden juuret ovat enemmän tai vähemmän nykyisen ulkomaan, Venäjän puolella, alueella jota Karjalaksikin kutsutaan?

    Tosin, minusta ”tummaihoinen” on oikein kelvollinen sana. Tarpeeksi ei-yksilöivä, jotta sitä voi käyttää normaalikommunikaatiossa tarkoittamaan melko laajaa skaalaa ihmisiä. Varsinkin kun ”musta” on sana joka tuntuisi oudolta, jos ihminen on hädintuskin maitokahvin sävyinen. Sävyeroista, niin ihon kuin sanojenkin välillä, voitaisiin sitten toki keskustella kuukausitolkulla, pääsemättä mihinkään lopputulokseen.

    Tai ehkä pitäisi omaksua lasten yksinkertainen tapa katsoa asiaa. Kuten erään kaverin kahdeksanvuotias poika kuulemma ilmoitti: ”Ma mère est marron et mon père est blanc, donc moi jsuis beige”. (Äitini on ruskea ja isäni on valkoinen, joten minä olen beige.) Sillä hyvä, ilman mitään kiertoilmaisuja.

  2. Juri kaksi viikkoa sitten jouduin kuvailemaan juhlissa toiselle läsnäolijalle huoneesta poistunutta henkilöä jonka nimeä en tiennyt, joka ei ollut juuri lainkaan muita tummaihoisempi (minua tummempi, joo), joka ei ollut kekkereiden ainoa brasilialainen, jonka kokonaiskuvaa hiuksista kasvonpiirteisiin pystyi(si) kuvaamaan yhdellä sanalla. Mulatti ei kuulemma Brasiliassa ole epäkorrekti ilmaus, vaan ihan käypä nimike kaikensävyiselle beigelle jengille. Siis niille jotka ovat afrikkalaispiirteisiä. Intiaanipiirteiselle beigelle jengille on varmaan oma sana, ja sitten on tietysti niitä joilla on piirteitä vähän sieltä ja täältä.

    Minusta olisi kivempaa että minut määriteltäisiin ”siksi lihavaksi blondiksi” tai ”ulkomaalaiseksi” sen sijaan että sanottaisiin ”se äiti joka puhuu italiaa huonosti”. Varsinkin kun sanojana on joku jonka kanssa en ole koskaan keskustellut, ja joka parhaimmillaankin puhuu vain murretta sujuvasti. Grrr.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s