Periytyvä kurjuus

Pravdan pääkirjoitus 26.1. 2010, Haiti ei saanut onnistumisen eväitä, on jäänyt vaivaamaan mieltäni. Mieltäni vaivaavat myös artikkeliarkistossa kadonneet kommentit, sillä silloin kun pääkirjoituksen alun perin luin, seurasi sitä noin kymmenen kommentin thread jossa haukuttiin jenkkejä, vedettiin herne nenään jenkkien haukkumisesta, esitettiin muutama pakollinen salaliittoteoria sekä ainakin yksi tatuvanhas-inspiroitunut vertailu Haitin ja Dominikaanisen Tasavallan väestöjen keskiarvopigmentin korreloimisesta BKT:hen. Ja että orjuudesta on kulunut jo kaksisataa vuotta, eikä sillä voi enää selittää maan kurjuutta. Menisivät töihin.

Vaikkei setäihmisten kanssa yleensä kannatakaan jäädä väittelemään, niin muistan hyvinkin jos en neljännesvuosisadan, niin ainakin parinkymmenen vuoden takaisen kinan itähelsinkiläisen suutarin kanssa. Hänen mielestään siitä, että niissä maissa joissa menee kurjasti, on jengillä keskimäärin enemmän pigmenttiä, voi hyvinkin vetää johtopäätöksiä. Suomalaiset taisivat olla sata, parisataa vuotta sitten todella tummia kun heitä kuoli katovuosina enemmän kuin mitä oltiin varattu kuoppia kirkkomaahan ennen routaa. Olisi kiintoisaa tietää miten Suomen olisi käynyt jos Ruotsi olisi Suomen sodassa perääntyessään polttanut kaiken infran, jos Venäjä olisi lakkauttanut Suomen autonomian heti eikä vasta vuonna 1905, jos Neuvostoliitto olisi heti maan itsenäistymisen jälkeen vaatinut valtavia korvauksia menetetyistä soista ja saloista, jos kaikki kouluoppi olisi eliittivähemmistön kielellä ja suuri osa väestä lukutaidotonta. Oikeastaan mikään vertaus ei riitä kuvaamaan sitä hajaannuksen tilaa, jossa useasta eri kansasta muodostunut väestön suuri enemmistö oli Haitin itsenäistyessä: sekalainen porukka ei ollut tuonut entisistä kotimaistaan edes reikäisiä kalsareita, tasan kaikki naiset oli raiskattu, tasan kaikki olivat kokeneet tai todistaneet silmitöntä väkivaltaa. Eliitin äpärät muodostivat uuden eliitin, ja pyrkivät samaan kuin entinen eliitti, eli teettämään työt lähes orjuudessa elävillä entisillä orjilla ja elämään itse tuotolla. Näinhän ovat tehneet myös monet (etelä)italialaiset pienviljelijät: heti kun rahkeet riittävät, imitoidaan maanomistaja-aatelia ja lähetetään pellolle neek…

Lähes neljännesvuosisata sitten ensimmäistä kertaa julkaistu artikkeli selvittää Haitin köyhyyden syitä tyhjentävästi. Mitään suurta harppausta kohti parempaa ei ole tapahtunut sen jälkeen, jengin määrä on vain kasvanut. Artikkelin julkaisuhetkellä syntynyt haitilainen on nyt 24-vuotias, elämänsä puolivälissä, eikä tällä vauhdilla ehdi nähdä muutosta. Demokratiaa on vaikea viljellä maassa jossa se ei ole alkuperäislaji. Saattaa olla liikaa vaatia lukutaidottomia valitsemaan itselleen hyvä hallinto, kun se näyttää olevan niin kovin vaikeaa jopa ns. sivistyneille länsimaille.

Kepan sivuilla esitetään liuta myyttejä köyhyydestä. Suosittelen.

5 responses to “Periytyvä kurjuus

  1. Kiitos Arkitehdille, kyllä tässä nyt riittää pureskelemista joksikin päiväksi!

    Missä ovat tekstin perästä nappulat: olen samaa mieltä / olen eri mieltä / en osaa sanoa / en viitsi sanoa ?

    Nautittavaa lukea tekstiä, jossa sanotaan niin paljon niin lyhyesti!

  2. Löytyyköhän wordpressista sellaisia nappuloita? Vimpaimista? Asiaa on tutkittava hetimmiten…

  3. Kiitos, niin lyhyesti täydellinen postaus, lähetän seuraavan päätään aukovan besserwisserin tänne ja vahdin lihakirveen kanssa vieressä että lukee kaikki linkitkin.

  4. Mitä, heittikö WP vuodatuskommenttini roskiin, ei ole ennen sitä tehnyt.. kokeilin toimiko tämä. .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s