Jäätelöä!

Meillä on pieni kasvatuksellinen ongelma.

Huhtipoika luulee että joka ikinen kerta kun tullaan piazzalle leikkimään, hän saa jäätelöä. Tai mahdollisesti Kinderin yllätysmunan, ja sen jälkeen jäätelöä.

Herra marssii baariin ja huutaa että nyt sitä jäätelöä, ja kun talutan nuorenmiehen ulos, pomppaa jostakin pöydästä hyväntahtoinen herra, joka kertoo että rouva, ei se ole ongelma, minä tarjoan jäätelön pojalle.

Joskus jopa baarinpitäjä kohteliaasti tarjoaa jäätelön.

Kasvata siinä nyt lapsia, kele.

Rintanappien aika

On taas se aika vuodesta, jolloin olkalaukkuun pitää kiinnittää rintanappi ettei kenellekään jäisi epäselväksi oma kanta seuraavissa aluevaaleissa. Jos vaikka olisin mielipidejohtaja, ja joku ääntään epäröivä vakuuttuisi.

Vaaliehdokasta mainostavissa rintanapeissa on jotain perin amerikkalaista. Ensimmäinen nappini oli Clinton vuonna 1992: sitä oli hieman hassu kantaa, koska asia ei juuri minulle kuulunut, mutta olimmehan sentään seuranneet kaikki viralliset kaksinmittelöt joissa Bill oli osoittautunut paaa-aljon isä-Bushia fiksummaksi, mikäli tuota nyt voi pitää saavutuksena.

Asiaa harrastavien iloksi linkkaan ensimmäisen kuuden videotaltioinnin sarjasta, joissa Nichi Vendola puhuu Tuppulan piazzalla. Koko palopuhe kestää 52 minuuttia, ja kyllä sitä ainakin livenä kuunteli mieluusti.