Italiaksi noloa tilannetta kutsutaan nimellä figura di merda, magra figura, figuraccia, siis hyvän vaikutelman, bella figuran, vastakohta. Esimerkiksi näin:
Huhtipoika vietiin tänä aamuna tarhaan niin että kengät olivat metsään päin. Tädit eivät olleet puuttuneet asiaan, vaan arvatenkin nauraneet partaansa, ja poika oli tallustellut urhoollisesti kengät väärissä jaloissa, manannut varmaan mielessään että äiti olikin mennyt hankkimaan niin epämukavat jalkineet.
Huomenna tarkastan lapsen, mikäli isä jälleen hänet pukee.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Ei ne isät tuollaisia asioita huomaa, paitsi jos on kyse omista kengistä. Sattuuhan sitä!
Juu, ja tädeillä oli hauskaa. Tänään siltä reppanalta puuttui tarhareppu, eli puhdas ruokalappu ja pyllypyyhe…
Isän syy. =)
Paluuviite: 4vee «
Kengät väärissä jaloissa tuo mieleen nolon jutun parinkymmenen vuoden takaa Espoon Olarin Montessori-leikkikoulusta, jossa molemmat nassukat kävivät kouluikään asti.
Eräänä päivänä hain juniorin koulusta ja saappaat olivat väärissä jaloissa. Minusta se oli oikein huonoa huolenpitoa ja kirjoitin montessori-ihmisille siitä nasevan lapun toivoen etteivät moiset kokeilut johtaisi turhiin onnettomuuksiin pihaleikeissä.
Kirjeeni herätti hämmästystä ja enemmän kohua kuin mitä olin tarkoittanutkaan, sillä opettajat olivat ajatelleet, jos mitään, niin ehkä, että kai se lapsi itse huomaa. Mutta kuten Arkitehti totesi, eivät ne huomaa, vaikka vähän hankalalta kävely on saattanut tuntua.
Tämä oli niitä harvoja kömmähdyksiä, joista en päässyt lasteni isää syyttämään. 🙂
Vahingosta viisastuu, totesin tänä aamuna ihastellessani kuinka huolellisesti isä harkitsi kolmiulotteisen kappaleen (kengän) suuntaa avaruudessa, kun poika oli pukijaansa nähden jotenkin väärinpäin ja muutenkin suhtautui vähän vastahakoisesti koko juttuun 🙂