Hello, Blogistan!

Hyvää iltaa, Blogistan – Yeaah! – It’s nice to be here tonight! – Yeaah! – Sytyttäkää stendarinne, sillä Arkitehti on taas täällä!

En tiedä mistä livetaltioinnista on peräisin päässäni soiva yleisöhäly ja viritettävän kitaran vinkuna, ehkä Woodstockista. Olen väsynyt, nääntynyt, loppuun puristettu, kaulittu ja käännetty, mutta minä tein sen, eli pistin lähes aikataulussa postiin jatko-opinnäytteen tarkistajakappaleet. Postitoimistossakin vierähti yllättäen kokonainen tunti, kun kampaselkäplareja siirrettiin kuoresta laatikkoon ja täytettiin kansainvälisen pikapostin dokumentteja, kuin uhrilahjaksi postilähetyksiä syövien vihamielisten demonien lepyyttämiseksi.

Wordilla on muuten yllättävän raivostuttavaa taittaa yhtään mitään, mutta paremman softan puutteessa ryhdyin yltiöpäiseen urakkaan koska kyseessä on kuitenkin ”vain tarkastajankappaleet”, sotkeuduin erilaisiin jaksonkatkaisuihin ja niin teki printterikin. Sunnuntaiaamuna kiersin vielä valokuvaamassa urbanistiikan kannalta mielenkiintoisia ilmiöitä, sitten kuvankäsittelyohjelma meni nurin ja jouduttiin asentamaan uudestaan. Lapset ovat olleet heitteillä, naulattuna videoiden äärelle. Studion vastapäisestä ravintolasta on yön pimeinä tunteina kannettu minulle apetta. Kissa on kussut Huhtipojan rattaiden renkaalle, olen pessyt rattaat, sen jälkeen niiden etupyörä irtosi akselistaan. Passi katosi, ja vietin päivän muutaman paniikissa sillä olisi kai vähintään toivottavaa että matkustusasiakirjassani on sama numero kuin Venäjän Federaation viisumissa. Löysin dokumentin kodinhoitopöydältä puhtaan pyykin pinosta. Minulta kuluu arviolta kolme kuukautta että saan kuitattua univelan.