Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä

Naisiin kohdistuvasta väkivallasta tulee väistämättä mieleen raiskaus, joka hagiografioissa eli pyhimyskertomuksissa loistaa poissaolollaan: kaikkea muuta jäynää marttyyreille keksittiin, kuten silmien ja hampaiden repimistä, rintojen leikkaamista, teilauspyörää.

Suomessa ollaan huolissaan maahanmuuttajien tekemistä raiskauksista, sillä ennen mutiaisten määrän kasvamista yleensä ja islamilaisten erityisesti, saattoivat naisihmiset huoletta oikaista öiseen aikaan Kaisaniemen puiston läpi. Ongelman voisi ratkaista pistämällä rajat kiinni tai päästämällä maahan vain naisia… En halua vähätellä, minun mielestäni asiasta pitää keskustella, vaikka kuulunkin epäilyksettä siihen feministikommariviherpiipertäjä-neekerinrakastaja-harhautunutta hoivaviettiään hyväilevien sossutätien joukkoon joiden tulisi saada maistaa monikulttuuria oikein joukon toimesta. Minulle Halla-Ahon kirjoituksesta nousi kysymys siitä miten asiasta on selvitty Ruotsissa tai vaikkapa Saksassa jossa on tietääkseni noin kolme miljoonaa turkkilaista, ja epäilyksen aavistus siitä antavatko poliisille tehdyt ilmiannot oikeaa tilastoa, kun yleisesti on tiedossa että suuri osa raiskatuista jää nuolemaan haavojaan eikä käänny poliisin puoleen. Tämä varsinkin silloin kun uhri ja raiskaaja jakavat saman kulttuurikoodin, ja nainen vakuuttaa itsekin itselleen että oikestaan oli omaa syytä, mitäs lähti jatkoille ja niin päin pois. Näinhän ei pitäisi olla, mutta on kuitenkin, ja taannoin takavuosina muistan Helsingin poliisipäällikön neuvoneen ettei naisten olisi syytä kuljeskella yöaikaan yksin. Miehellä on tilastollisesti suurempi mahdollisuus joutua väkivallan kohteeksi, mutten silti ole kuullut ketään syyllistettävän siitä että meni nakkikioskille, tietäähän sen miten siellä käy, turpiin tulee.

Raiskaus ei ole seksiä, raiskaus on vallankäyttöä jolla naiselle näytetään hänen paikkansa, tai loukataan naisen ”omistajaa”, yhteisöä, sukua. Kuka muistaa Bosnian? Ken haluaa lukea naisen paikasta sodassa, Kepan arkistoista löytyy faktaa.

Raiskausten määrä kasvaa joka tapauksessa myös siksi, koska ilmiantojen määrä kasvaa. Suomalainen mies on vaimonhakkaamisen euroopanmestari, ehkä siksi että niin moni suomalainen nainen uskaltaa hakea apua. Italiattaret lyövät silmäkulmansa ovenkahvaan ovimattoon kompastuessaan, ja rippi-isä neuvoo että pyhää perheinstituuttia voi varjella kristillisellä anteeksiannolla?

Fundamentalistisen islamin leviäminen niin länsimaissa kuin islamislaisessakin maailmassa on kinkkinen juttu. Olen itse nähnyt synnissä eläneiden muslimiateistien kiinnostuvan uskonnosta kun tarpeeksi monta ovea paiskataan päin naamaa, eikä siivoojaksikaan pääse kun meidän firmassa olisi tärkeää että siivoojat osaavat sujuvaa suomea. Olisiko valtakulttuuri sittenkin ihan, ihan vähän syyllinen? Tai Vapaa Maailman yleensä, kun maallisesta diktatuurista saadaan riittävästi pommittamalla imaameja seuraava terroristien kusiaispesä?

Italian medialla ei ole Halla-Ahoa vaivaavaa poliittisen korrektiuden ongelmaa; jos rikoksen, minkä tahansa rikoksen tekijä on ulkomaalainen niin asiasta tiedotetaan laajasti. Uutisointi kulkee teemoittain: viimeisin trendi on se, että nostetaan framille jokainen rikos jossa tekijä on romanialainen. Tiedoksi lukijoille: romanialaiset ovat 87% ortodokseja, 5,4% katolilaisia, 6,8% protestantteja, 0,3% muslimeita. Henkirikoksissa Romania oli ainakin takavuosina Euroopan ykkönen Suomen pitäessä tiukasti kiinni hopeasijasta, tuota ei juuri ihmettele jos on ollut todistamassa miten hiljaiset miehet juovat viinaa…

Kuvassa päivän nimikkopyhimys Aleksandrian Pyhä Katariina