Jouluna paimenraukka ei kuitenkaan saanut lahjoja, ei ensimmäistäkään.
Seuraavana vuonna paimen kirjoitti uudelleen Jeesus-lapselle: Rakas Jeesus-lapsi… Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Kolmantena vuotena sama toistui; paimen oli vielä toiveikas, sillä kolmas kertahan toden sanoo. Joulupäivän aamuna paljastui karvas yllätys: ei lahjoja. Ei lahjoja edes loppiaisena. Nuttukin alkoi olla virttynyt.
Neljäntenä vuotena pieni sardinialainen paimen aloitti kirjeensä: Rakas Madonna. Jos haluat nähdä Jeesuksen vielä elävien kirjoissa, toivoisin jouluksi paimenen hatun, paimenen hanskat, paimenen nutun. Kiitos, Madonna.
(Sardinia oli varsinkin 1970- ja 80-luvuilla surullisenkuuluisa ihmiskaappauksistaan)
Lapset laskevat päiviä jouluun, minä kaasulaitoksen asentajien saapumiseen. Kävin jo hakemassa uudet suuttimet hellaan: metaanilla ja nestekaasulla ne ovat erikokoiset, ja metaanisuuttimetkin minulla varmasti oli, laitettu hyvään talteen kahdeksan vuotta sitten. Äh.
Joulukalentereja talossa on peräti kaksi: ensimmäinen on kuvakalenteri made in germany, toinen Lidlistä ostettu kahden nyörin setti jossa roikkuu numeroituja huopaenkeleitä ja -tähtiä, pyykkipojilla portaiden kaiteen teräsvaijeriin ripustettu. Huhtipoika käy välillä aukomassa kuvakalenterin kaikki luukut, mutta muuten ei välitä koko touhotuksesta. Italiatar avaa molemmat. Yllätyskalenterista on tullut kahtena peräkkäisenä päivänä laululeikkejä valokopiona, en ole ihan varma onko tämä nyt SE juttu, mutta ainakin erilainen. Yhden nipun valokopioita olen hukannut jonnekin: netistä ei muskarimateriaalia helpolla löydy, pitäisi ostaa joku kirja. Hiivatin copyrightit.
Lupasin pennuille että katselemme joka päivä myös telkkarin joulukalenterin, sitten TV-Kaistaan tuli joku palvelukatkos. Äh vaan siitäkin.
Kuvassa Rooman moskeija, jonka suunnittelun lähtökohtana luemma oli se, että minareetin tulee jäädä Pietarinkirkon tornia matalammaksi. Joku roti olla pitää.
Sanasta minareetti tulee mieleen halvapaketti (mutta oliko tiiliskivimäisessä halvapaketissa minareettia?), Camel-paketti, ja tämä laulu:
Pravdalla on vakikommentoijina nelisensataa ns. mokukriittistä, jotka innolla tarttuvat jokaiseen mokukriittiseen artikkeliin. Niitä onkin siroteltu pitkin viikkoa parin päivän välein. Muita artikkeleja tuskin kommentoidaan. Pravda on ehkä hyppäämässä seuraavan suuren vaalivoittajan kelkkaan. Toisaalta seuraavaa suurta vaalivoittajaa on vaikea ennustaa, koska muutkin puolueet voivat persuistaa ohjelmaansa kun nostetta näyttäisi olevan.
Mamu- ja mokukriittisen politiikan käyttäminen vaalitäkynä on vaarallista: se voi antaa niin hyviä tuloksia, että maahanmuutosta johtuvien ongelmien ratkaiseminen muutuu kannattamattomaksi. Kuka tappaisi kultamunia munivan hanhen?
Minulla alkaa olla mitta täynnä kutsumattomien vuokralaisteni kanssa.
Pölypunkit viihtyvät kosteassa ja lämpimässä: vanhat talot ovat usein kosteita jo rakenteidensa ja materiaalien vuoksi, ja kun niihin sitten viimeinkin saadaan lämmitys, on soppa valmis. Se vanha ohje ilmankosteuden vähentämiseksi on ilmanvaihdon tehostaminen, mutta sekin toimii vain silloin kun ulkoa tuleva korvausilma on kuivempaa kuin poistoilma. Suomessa yleensä toimii, mutta tiedä sitten miten näiden eurotalvien kanssa.
Lähtökohtaisesti hyvä juttu on se, että arkkitehdit ja astmaatikot saavat elää ilman verhoja ja mattoja. Se helpottaa jonkun verran punkkien massamurhaamista. Loput punkkisyynin ohjeet, eli pehmot, kirjat ja vaatekaapit pois makuuhuoneesta, ovat toteuttamiskelvottomia. Totta puhuen pehmoille riittäisi pakastaminen kerran kuussa. Alan katsella sopivaa autotallia, johon laitan arkkupakastimen.
Ilmastointilaitteen kuivaustoiminto jäähdyttää myös, ja se ei ole toivottavaa jos huonelämpötila on 16. Tuntuu järjettömältä pitää yhtä aikaa päällä lämmittävää patteria ja jäähdyttävää posotinta. Pitäisi lämmittää enemmän, laittaa yläkertaan vesikiertoinen seinälämmitys, lisäeristää katto, tilata puusepältä mittatilaustyönä lasiovinen kirjahylly, testata kosteutta tasoittavaa rappausta korkkilaastilla ja rappausta savilaastilla.
Rahaa siis tarvittaisiin, mutta mistä rahat, jos kierrän työnteon sijaan pyyhkimässä kodin pintoja kostealla liinalla lääkärin ohjeiden mukaan? Äh. Lasiovinen kirjahylly pitäisi vähintään saada KELA-korvattavaksi, se on oikeus ja kohtuus
Vaihdetaan levyä, uudet 20+20 kilometriä omaa aikaa.
5. Humdrum Blues: Oscar Brown Jr.
6. Old Man River: Ray Charlesin tulkinta on hieno.
7. Route 66: autolevylläni on ymmärrettävästi useampia versioita, mutta valitsen tähän Chuck Berryn tulkinnan. SS101 ei ole ansainnut omaa lauluaan: ehkä (ex)SS66, joka on Pistoiese. Italian valtateistä viisun sepittäisin sille pisimmälle, joka on SS16.
8. Jimi Hendrixin Let Me Stand Next Your Fire, rock’n'rollin historian jos ei nyt parhaat rummut, niin kärkipäästä.
9. James Brown: Soul Man
10. Summertime Janis Joplinin laulamana. Musiikin maailmanperintölistalle.
Haastan musiikkimakuaan esittelemään Keksin, Calendulan, Suom(I)talyn. Videolinkit eivät ole pakollisia, vaikkakin käyttäjäystävällisiä.
Löysin spammilaatikosta Ihmiskunnan Herran minulle heittämän musikaalisen haasteen.
Haaste on hyvin yksinkertainen: mitä musiikkia olet kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana? Voit kertoa biisejä tai levyjä, mutta kymmenen levyä tai kappaletta. Haasta kolme blogaajaa.
Kuulostaa helpolta, paitsi että käytännössä voin hyvinkin olla päiväkaupalla kuuntelematta musiikkia, tai kuunnella autossa viikkokausia yhtä ja samaa lastenlaulu-compilationia takapenkin pyynnöstä. Viimeksi takapenkki on vaatinut kylläkin Ultra BranKrokettia.
Toissapäivänä sain ns. omaa aikaa, kun pääsin spirometriaan keuhkotautipolille, ja parinkymmenen kilometrin ajomatkan edestakaisin käytin musiikin kuuntelemiseen:
Talossa heiluu sellainen vajaa metrin mittainen, joka jo silloin kun ei vielä osannut puhua, suuttui isälleen, joka kotiin tullessaan heitti takin sohvalle. Osoitti takkia, osoitti naulakkoa, osoitti uudelleen takkia ja päästi suustaan protestiääniä.
Nyt se menee vessaan, sulkee oven perässään, nostaa istuinrenkaan, tekee tekemisensä, laskee alas sekä istuinrenkaan että wc-istuimen kannen, nousee kannen päälle koska muuten ei ylettäisi vetämään vessaa. Poistuessaan sammuttaa valot ja sulkee oven perässään. Viikkaa päivävaatteensa nukkumaan mennessään. Tarhasta tullessaan ottaa kengät pois, laittaa ne kenkäkaappiin ja ottaa kotitossut.
Se ei ole oppinut tuota keneltäkään meistä. Se on geneettistä. Nonno Totòn kosto.
Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen [...]. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.
Kolmekymmentä vuotta sitten Tuppulassa lapset leikkivät kaduilla. Eivät enää, sillä liikennemäärät ja tilannenopeudet ovat kasvaneet, ja niin kuin se ei yksin riittäisi, median herkuttelu lapsikaappauksilla ja pedofiiliringeillä on räjähtänyt käsiin. Kaupunkiin on kaavoitettu – ehkä juuri kolmekymmentä vuotta sitten – yksi leikkipuisto; sen lisäksi kadonneen katuleikin tilalle ei ole tullut mitään. Paitsi harrastuksia, maksullisia leikkipaikkoja ja piirretyille omistettuja taivaskanavia. Äidit sitten kärräävät lapsia koulupäivän päälle virkistyksestätoiseen, niissä paremmissa perheissä, muille kai riittävät ne taivaskanavat.
Luin Telegraphista artikkelin, jonka mukaan UK:ssakin on ihan helkkarin epätodennäköistä että lapsi kaapattaisiin keskeltä katua ja katoaisi jäljettömiin niin kuin joku Madeleine McCann. Arvatkaapas kuinka epätodennäköistä Suomessa, tai jossain Tuppulassa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jonkinlainen sosiaalinen kontrolli toimii. Pelon pelko pistää vanhemmat kuitenkin rajoittamaan lasten menemisiä. Saatetaan kouluun. Haetaan koulusta. Ystäville ei pääse, koska pitäisi sovittaa yhteen omien vanhempien ja ystävien vanhempien aikataulut.
Kasvaakohan tästä sukupolvesta ihmisiä lainkaan? Lapsiraukat.
Bongasin tämän Pippurilta, tehtävänä kirjoittaa lauseet niin kuin ne sanoisi. Koska kielenkäyttö riippuu tilanteesta, lähdin oletuksesta että puhuisin veljelleni. Muussa tapauksessa jättäisin lauseet alkuperäiseen yleiskieliseen asuun.
*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Systerin punainen mekko mahtuu myös mulle.
Tarttetsä apuu kirjoitustehtävässä, jonka mantsanmaikka antoi?
Okei, tehdään niinkuin sä ehdotit.
Faijan mutsi sanoi että hakee meidät jotain varttia vailla kuusi.
Matkustin stadiin dösällä kun missasin stogen.
Ootsä nähnyt missään isobroidin kännyä?
Ostitsä sen hameen joka nähtiin viime viikolla Henkassa & Maukassa?
Törmäsin jo peruskoulun ala-asteella kielen kaksoisstandardiin, eli jos ainekirjoituksessa käytti jotain perätuppuhikiäläistä murresanaa, niin se oli ihanaa ja värikästä kieltä. Vaan auta armias, jos tipautti jonkun slangisanan. Lukiossa luokkakaverit vetivat herneen nenäänsä, jos puhui Stadista tai sporasta, ee-eei, me täällä Hesassa ajetaan ratikalla ihan sinne Sörkän metroasemalle asti. Kieli muuttuu.
Mielestäni osaan yleensä valita hyvin tyylilajin, eli jos jollain natiivilla on mennyt pitkäksi Ruiskumestarissa, niin sille ei ehkä ensimmäiseksi kannata mennä heittämään mitään diskurssianalyysia kun sitä saattelee omaan tai naapurin rappukäytävään, pois pakkasesta nukkumasta. Kuuntelee ensin sitä vastapuolta, ja korjaa kurssia sen mukaan, ellei nyt ole tarkoitus pönkittää omaa erinomaisuuttaan tai erilaisuuttaan oxfordilaisella aksentilla.
