Krusifiksista edelleen

Miksi kaksi? – Kaksi ryöväriä kuvaavat paremmin tätä maata.

Hesarin lukijoiden reaktiot EU:n ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen krusifiksista italialaisessa luokkahuoneessa yllättivät minut hieman. Krusifiksi ei taatusti ole pahin ongelmista, mutta minun on helppo ymmärtää Soile Launin itsepäisyyttä. Itsepäisyyteen lienee antanut ponnetta suomalainen sinisilmäinen vakuuttuneisuus siitä, että jos maa on allekirjoittanut joitakin kansainvälisiä sopimuksia, sen tulisi myös noudattaa niitä.

Wikipedian mukaan Italian suurin uskontokunta on katolisuus, johon kuului 87,8 % väestöstä vuonna 2006 (kuitenkin vain 36,8 % ilmoitti harjoittavansa uskontoa). Katolisen kirkon jäseneksi lasketaan jokainen kastettu, ja tämän tilastollisen harhan vuoksi vakaumuksellisimmat ateistit ovat vaatineet kasteensa peruuttamisen virallistamista. Jos jäsenyys laskettaisiin samalla lailla kuin Suomen ev-lut kirkossa ja kirkollisvero olisi pakollinen, syntyisi joukkopako.

Krusifiksi kirkossa, yksityiskodissa, kaulassa roikkumassa muistuttaa henkilökohtaisesta uskosta, jota minusta tulee kunnioittaa. Krusifiksi luokkahuoneessa muistuttaa koulu-uudistuksesta, jossa peruskoulun ala-asteella 140 tunnin täydennyskoulutus riittää pätevyyteen englannin tai minkä tahansa muun aineen paitsi uskonnon opettamisessa: uskonnonopettajia ei kukaan voi korvata. Se muistuttaa opettajasta, joka pidätettiin puoleksi vuodeksi virantoimituksesta koska oli järjestänyt oppilaille kyselyn siitä pitäisikö heidän mielestään uskontoa opettaa koulussa, vai kuuluisiko tehtävä kirkolle. Saman verran jäähyä saa pedofiliaepäilystä. Se muistuttaa kirkosta, joka pienellä paikkakunnalla saa painostuksellaan apteekin poistamaan 24/7 kondomiautomaatin ulkoseinästään, sillä koska meidän mielestämme ei saa ehkäistä, niin eivät toisinajattelevatkaan saa tehdä sitä.

En ole suinkaan jättänyt kritisoimatta asioiden tilaa uudessa maassani. Olen vain ollut sitä mieltä, että minun täytyy ensin ansaita oikeus siihen.
- Kallifatides, Uusi maa ikkunani takana. -

Jos keskeinen argumentti suomalaisessa verkkokeskustelussa on ollut se, että maassa maan tavalla tai maasta pois, niin milloin ja miten maahanmuuttaja ansaitsee oikeuden kritiikkiin? Kansalaisuuden saadessaan? Veroja maksaessaan? Kymmenen vuoden kuluttua? Vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen tädistäni sanottiin kun se ei oo Tururuust, ja entä jos olisi tullut kauempaa? Seitsemännessä polvessa?

En kykene kaivamaan arkistoistani vastaavaa sanontaa italiaksi. Muistan vain Roberto Savianon sanoneen haastattelussa, ettei mikään ulkomainen rikollisuus voi asettua taloksi ilman paikallisten mafioiden suostumusta ja provikoita tuotosta. Kukaan ei ole iljennyt esittää toivomusta että maassa elettäisiin maan tavalla, korkeintaan vaatinut että maan lakeja noudatettaisiin.

Minäkin olen sen verran integroitunut että mielestäni kiellettyyn ajosuuntaan saa mennä pakittaen. Hei, saanko kritikoida?

Lonely Planet

Lecce on päässyt Lonely Planetin Best in Travel 2010 -listaukseen ainoana italialaisena kaupunkina maailmanlaajuisessa valikoimassa yhdessä Charlestonin (Etelä-Carolina), Corkin, Cuencan (Ecuador), Istanbulin, Kioton, Sarajevon, Singaporen ja Vancouverin kanssa. Ymmärrettävää toki, ettei listassa ole useampaa kaupunkia yhdestä maasta, ja ymmärrettävää ettei Italiasta ole laitettu itsestäänselvyyksiä kuten Rooma, Venezia tai Firenze.  Hyvä suoritus silti.

Lecceen pääsee junalla Roomasta. Lähin lentokenttä on Brindisi. Arkitehti suosittelee, ja neuvoo samalla vaivalla vierailemaan Otrantossa, Gallipolissa, Specchia-Melpignano-mitä noita onkaan-ssa, sekä illallistamaan ainakin kerran Nardòn vanhassakaupungissa ravintola Modòssa.

Kaasua

Olemme odottaneet vanhankaupungin metaaniputken valmistumista kuin kuuta nousevaa, ja nyt kun meillä on viimeinkin putki ja mittarinluukku, niin soitamme putkimiehelle. Putkimiehen sihteeri ottaa yhteyttä kaasulaitokselle H-hetken päivämäärän sopimiseksi. Kaasulaitokselta ilmoitetaan ettei meille vielä ole asennettu nousuputkesta mittarinluukkuun vievää putkenpätkää. Sihteeri soittaa minulle. Minä juhlallisesti vannon että onpas joo. Sihteeri soittaa uudestaan kaasulaitokselle, josta ilmoitetaan…

Tänä aamuna marssimme kaasulaitokselle todistusaineiston kanssa. Todisteiden perusteella meille luvataan jo ehkä ensi viikoksi kaasulaitoksen teknikon tarkastuskäynti, jotta he voivat todentaa mittarinluukun aitouden. Ties vaikka PhotoShopilla tehty.

Ulkona +19, sisällä +15. Nestekaasupulloja vain yksi, sillä eihän sitä tiedä jos tämä vielä iloksi muuttuisi. Entä jos minulle jäisi käyttämätön varapullo, mitä ihmettä sillä tekisin, myisin eBayssa? Sitten ollaan perse kuurassa ettei se ainoa – toivottavasti viimeinen – pullo lopu kesken kaiken. Suihkuun on pelottava mennä.

Haastejuttuja

Haaste menee näin:
Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Sain tunnustuksen ja haasteen Calendulalta, kiitos, ja vastaan hitaanlaisesti. Nyt seitsemän paljastusta.

1. Minulla oli peruskoulun päästötodistuksessa kymppi köksässä.
2. Olen niin hemskt duktig että käytän kotitöitä tehdessäni essua ja pääliinaa. Ks. edellinen.
3. Minulla oli kymppi myös pakkoruotsissa, jota olen lukenut enimmäisenä vieraana kielenäni. Ks. edellinen.
4. Jekutamme joskus broidin kanssa ihmisiä puhumalla keskenämme ruotsia, ks. edellinen.
5. Koska olen nippofiili, pääliinanani on japanilaiselta ystävättäreltä lahjaksi saamani furoshiki. Ks. hemskt duktig.
6. Olin peruskoulun tokalla lätkässä japanilais-suomalaiseen poikaan, joka osasi taitella paperista kurkia. Nippofiliani saattaa juontua siihen.
7. En ole koskaan omistanut henkilöautoa, vaikka kai se on ihan sama kun mies omistaa ja käytän kuin omaani.

En haasta ketään, en kykene siihen. Eikö kaikki ole jo haastettu? Tunnustuksia ansaitsevat blogit pääsevät tuonne sivupalkkiin. Uusia kiinnostavia etsin laiskanpuoleisesti.

Krusifiksi

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt suomalaissyntyisen Italian kansalaisen maan sisäisissä oikeusasteissa tyrmätyn vaatimuksen siitä että krusifiksi poistetaan lastensa luokkahuoneesta. Äiti-immeinen oli vedonnut uskonnonvapauteen, ja EU-tuomioistuin tuomitsikin Italian valtion maksamaan naiselle viisi tonnia korvausta moraalisista kärsimyksistä. Ristiinnaulittu taisi jäädä paikalleen luokkahuoneen seinälle.

Vaikka olisinkin pikkurahan tarpeessa, en tohdi romuttaa myyttiä. Ussanmaikan mukaan Italiattaren harkituista ja pohdituista kysymyksistä huomaa kuinka usko on tärkeässä asemassa perheessämme. Kiitän Korkeampaa myös siitä, että vanhempainillassa oli läsnä Sulttaani, sillä minulla olisi jo pokka pettänyt.

Kodin AV-keskus

Jo aiemmassa shokkireportaasissa esitelty kodin AV-keskus hakee muotoaan. Ensin vaihdoimme läppärin ja tyhmäboksin paikkaa, sitten siirsimme Expedit-hyllyn kokonaan toiseen paikkaan ja heivasimme telkkarin portaan alle jäävään katvetilaan häpeämään. Tyhmäboksia käytetään edelleen kakkosmonitorina. AV-keskuksesta ylettyy piuha stereoihin asti: se mahdollisti Sulttaanin synttäreillä musiikin soittamisen suoraan kovalevyltä, Youtubesta ja vastaavista medioista.

Yritän vielä siirtää IKEAN hyllyn makkariin. Se sopisi sinne kokonsa, värinsä ja muotonsa puolesta, mutta sen sisuksiin on pesiytynyt koko lailla tauhkaa jota ei makkarissa tarvittaisi, vara-headseteistä saumuriin.

lakaisinlakaisinkone

Kuvassa tuppulalainen lakaisinlakaisinkone.

Eilissäiltana olin “tyttöjen kanssa yhdellä”, mikä on harvinaista herkkua. Suussa negronin jälkimaku. Aamulla löydän työmiehet poraamassa reikiä katukiveykseen: laittavat uusia liikennemerkkejä spontaanin aivopierun mukaisen liikennesuunnitelman mukaan. Asiaa ei olla vielä käsitelty kunnanvaltuustossa, ja vielä toissapäivänä varapormestari oli kieltänyt minkäänlaisten uusien järjestelyjen tekemisen ennen aiheen käsittelyä.

Nyt ne varmaan itkevät siellä valtuustossa että pakkohan se katu on liikenteelle avata, kun on jo laitettu liikennemerkitkin. Viikon lintu on…

Naamakirja

Kyllästyin sitten viimeinkin vastaamaan kysymykseen ai et sä oo feisbuukissa?!? Kun ei mulla olisi aikaa yhdellekään ylimääräiselle pseudoaktiviteetille. Mutkun.

älytaulu (hoi, älä jätä)

Italian kouluihin kaavaillaan älytauluja liitutaulujen sijaan, ja koulukirjojen korvaamisesta e-kirjoilla puhutaan myös. Että kuka ne maksaa, ja minkälaiset e-kirjat. Ettei käy niin kuin laissa joka määräsi että liikkeissä tulee olla kassakone, joka täyttää seuraavat vaatimukset… oho, sama äijä lakia säätämässä ja Olivettin hallituksessa. Sattuuhan sitä.

Tuppulassa vielä odotetaan että peruskouluun saataisiin kouluruokailu, ja että raha riittäisi vessapaperiin.

(Älytaulu on kuulemma saatu, mutta ilman projektoria.)

White flight

Hesari uutisoi kantaväestön joukkopaosta, tai kantaväestön joukkopahon uhasta Helsingin kouluissa. Kantaväestön joukkopaon uhasta uutisoiminen saattaa jopa lietsoa kantaväestön joukkopakoa, tiedä häntä. Täytyyhän asioista saada keskustella.

(minulla on juuri nyt hampaankolossa yhtä sun toista paikallisten journalistien kanssa, jotka ovat valmiita lietsomaan polemiikkia sinne missä tarvittaisiin keskustelua. Polemiikki, katastrofismi, tuomiopäivän pasuunan soittaminen ja ihan oikeiden suuren maailman ongelmien kaivattu saapuminen perähikiälle ovat liian houkuttelevia täkyjä, ettei niihin reportteri tarttuisi)

Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei minua pelottaisi lapsien lähettäminen mamuluokalle. Sitten tajusin, että lapseni olisivat mamuja ja saattaisivat itsekin tarvita suomen tukiopetusta.

Seuraava ajatus oli se, että mamuja hajasijoitettaisiin sen verran ettei maaginen kolmekymmentä prosenttia luokasta ylity. Se on hankalaa, koska ihmiset yleensä saavat muuttaa sinne minne mielivät, tai mistä löytävät asunnon. Vain sosiaalisessa asumisessa voidaan lähteä säätämään väestösekoitusta: hmmm… otetaan kolme pakolaista, kaksi mielenterveystapausta, kaksi pitkäaikaistyötöntä ja kolme moniongelmaista sekakäyttäjää. Kiva. Tätä porukkaa ei ehkä pitäisi laittaa samaan kerrostaloon missään tilanteessa.

Jotkut mamulähiöt ovat sellaisia paikkoja, että muistan niistä puhutun siihen sävyyn jo ennen kuin mamuja oli keksittykään. Kun nämä ameriikan lainasanat ovat niin hienoja, niin saisiko kirjoittaa white trash? Anteeksi. Minusta Kontula on ihan OK.

Sitten tuli mieleen että mamulapset saisivat opetella suomea jo varhaiskasvatusvaiheessa. Italialla on varaa lähettää kaikki kolmevuotiaat ilmaiseen valtion kouluun, vaikka muuten sosiaaliturva onkin persiillään.

Lopulta tuli mieleen vielä sekin, että kotoutettaisiin mamut ruotsinkielisiin kuntiin, ja ruotsiksi kun se on helpompi kieli. Toisen ja kolmannen polven mamut äänestäisivät RKP:ta.